Järki ei leikkaa

Kuka muistaa vielä PISA-huuman 2000-luvun alkuvuosilta? Tuolloin suomalaisnuorten matematiikan, lukutaidon ja luonnontieteiden osaaminen oli kansainvälisen vertailun huippua. Suomalaista koulujärjestelmää ja opettajankoulutusta kiiteltiin niin meillä kuin muuallakin. Henki tuntui olevan, että koulutukseen sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostamalla hyötyy koko yhteiskunta.

PISA-menestyksen ja sen myöhemmän laskun taustalla vaikuttaa varmasti monia syitä. Häkellyttävää on kuitenkin huomata muutos päättäjien asenteissa: jos 2000-luvun alussa ainakin puheissa korostettiin kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä, nyt niitä isketään märällä rätillä päin näköä. SSS-hallitus on osoittanut niin vahvaa halveksuntaa koulutusta, sivistystä ja tutkimusta kohtaan, että sitä on lähes vaikea uskoa.

Korkeakoulujen rahoituksen jättileikkaukset johtavat pelkästään Helsingin yliopistossa arviolta liki tuhannen työntekijän vähentämiseen – olisi hulluutta kuvitella, että opetuksen ja tutkimuksen taso ei tästä kärsisi. Opintotukijärjestelmää ”uudistetaan” kohdistamalla siihen massiiviset leikkaukset ja ajamalla opiskelijat käytännössä pakkolainan ottoon ja yhä epävarmempaan taloudelliseen tilanteeseen. Riski pienituloisten perheiden lasten jäämisestä entistä useammin korkeakoulutuksen ulkopuolelle lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja koulutuksen periytyvyyttä. Tätäkö haluamme, yhä ankarampaa luokkajakoa ja näköalattomuutta niille, jotka eivät ole kultalusikka kourassa syntyneet?

Järjettömimpiä ovat päivähoitoon kohdistuvat leikkaukset. Lapsille luvassa on yhä suurempia hoitoryhmiä ja ahtaampia tiloja, monelle varhaiskasvatuksen ammattilaiselle työttömyyttä. Päivähoito-oikeuden rajaamisella vahingoitetaan juuri heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja perheitä.

Tiedetään, että varhaiskasvatuksen laadulla on merkittävät vaikutukset nuoruusikään asti, ja että varhaislapsuudessa aivoissa tapahtuu tärkein kehitys ajattelun, muistin ja myöhemmän oppimisen kannalta. Hallitukseen eivät toki kasvatus- ja aivotieteilijät tutkimustuloksineen vaikuta, mutta eikö edes taloustieteen Nobel-voittaja ja Yhdysvaltain presidentti? Barack Obamahan on perustellut varhaiskasvatuksen merkitystä nobelisti James J. Heckmanin laskelmilla, joiden mukaan yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari palautuu seitsemän dollarin tuottona. Jo luulisi kokoomustakin kiinnostavan.

Kirjoitus on julkaistu Eespäin-lehden 1/2016 pääkirjoituksena