Hallitus ei puhalla sinun hiileesi

Syyskuun puolivälissä oli pääministerimme kovin huolissaan. Hallituksen ajamat jättileikkaukset olivat synnyttäneet suomalaisittain poikkeuksellista vastarintaa, ja nyt työehtojen rajut heikennykset ja sopimusoikeuden murentaminen olivat vastatuulessa. Palkansaajien suurmielenosoituksen alla Sipilä piti viisitoistaminuuttisen televisiopuheen, jossa maalasi synkkiä pilviä Suomen ylle.

“Emme pääse pakoon tosiasioita”, Sipilä viisaasti totesi. Omaan puheeseensa oli kuitenkin pujahtanut paljon sellaista, mikä ei ole ihan totta. Suomen talouskasvu ei ole Euroopan hitainta eikä valtio velkaannu Sipilän väittämää vauhtia. Itse asiassa rahat eivät lainkaan ole loppu: kun kansainvälisen talousvertailun tapaan otetaan huomioon eläkerahastot ja niiden sijoitustuotot, kääntyykin velkakello ihan toiseen asentoon.

Tosiasioista piittaamatta hallitus on velkaantumiseen ja niin sanottuun kustannuskilpailukyvyn laskuun vedoten tekemässä ”sarjan kipeitä päätöksiä”. Duunareille, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille aiheutuvat kivut tuskin lieventyvät sillä, että vakavailmeinen pääministeri kertoo ”valvoneensa” näiden päätösten äärellä.

Sipilä sanoo, ettemme voi siirtää laskua tämän päivän hyvinvoinnista tuleville sukupolville – vaikka juuri näin hallitus on leikkauksillaan tekemässä. Koulutusjärjestelmällään ja osaamisellaan kerskaillut Suomi on nyt tekemässä koulutukseen miljardileikkauksia, joilla alennetaan kansalaisten koulutustasoa sekä muun muassa suurennetaan koulujen opetusryhmiä oppimisen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Hallituksen tuottavuusloikka on pienipalkkaiselle duunarille hyppy jyrkänteeltä, ja väistämättömiksi väitettyjä säästöjä revitään heikoimpien selkänahasta. Ainoiden vaihtoehtojen ja välttämättömyyksien sijasta nämä ovat ideologisia valintoja; toisin voidaan tehdä. Jos esimerkiksi pääomien verotus nostettaisiin edes EU:n keskitasolle, saisivat valtio ja kunnat lisätuloja 5,5 miljardia vuodessa. Veronkiertoon puuttuminen toisi todennäköisesti sekin miljardeja.

Miljonääri-Sipilä vaatii meitä puhaltamaan yhteiseen hiileen, mutta itse lämmittää vain rikkaiden tupia jättäen köyhien kyökit kylmiksi. Pääministerin penäämää yhdessä tekemisen ja välittämisen henkeä todella tarvitaan, mutta sitä ei pidä oikeiston ja elinkeinoelämän etujen ajamiseksi nostattaa. Yhdessä tekemisen henkeä tarvitaan kurjistamispolitiikkaa ja työntekijöiden oikeuksien murentamista vastustavaan joukkoliikkeeseen.

Kirjoitus on julkaistu Eespäin-lehden 3/2015 pääkirjoituksena