Kaivopuisto äänestää kuitenkin

Nykyiset eduskuntapuolueet ovat leikanneet peruspalveluista, kasvattaneet työttömyyttä ja heikentäneet turvallisuutta sitomalla Suomea yhä enemmän sotilasliitto Natoon. Julkisen sektorin paisumista kauhistellaan unohtaen samalla, kuinka juuri julkinen sektori mahdollistaa tasa-arvoiset ja saavutettavat hyvinvointipalvelut jokaiselle tulotasoon katsomatta. Valtionvelan kasvulla pelotellaan, vaikka Suomella on varoja huomattavasti velkaa enemmän ja velkaakin kansainvälisesti verrattuna vähän.

SKP esittää useita konkreettisia oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja työllisyyttä lisääviä uudistuksia. Yksi näistä on siirtyminen 6 + 6 tunnin työaikamalliin, mikä lisäisi työpaikkoja ja työssä jaksamista sekä mahdollistaisi monin paikoin palveluiden aukioloaikojen laajentamisen työehtoja heikentämättä.

Helsingillä olisi maan suurimpana työnantajana paljon mahdollisuuksia työllistää. Kaupunki voisi myös toimia työllisyyspolitiikan suunnannäyttäjänä ja käynnistää ensimmäisenä Suomessa kokeilun kuuden tunnin työpäivästä.

Helsingissä on muita kuntia enemmän rahaa parantaa palveluja, sillä kaupunki on liikelaitoksineen tehnyt jatkuvasti ylijäämää. Silti Helsingissäkin kaikki eduskuntapuolueet ovat kokoomuksen johdolla toteuttaneet politiikkaa, joka karsii julkisia palveluja yksityisten markkinoiden hyväksi.

”Kontula äänestä! Kaivopuisto äänestää kuitenkin”, luki joskus sähkökaappiin teipatussa julisteessa. Pienikin asuinalueiden erojen tuntemus riittää tajuamaan julisteen teippaajan motiivin. Viime eduskuntavaaleissa useampi kuin joka neljäs äänioikeutettu jätti äänensä käyttämättä, ja vaaleissa nukkumaan jäävät useimmiten juuri Kontulan kaltaisten lähiöiden pienituloiset duunarit ja työttömät – siis he, joihin nykyisten päättäjien harjoittama leikkauspolitiikka ja työttömyyden syventäminen voimakkaimmin vaikuttaa.

SKP:n ehdokkaina olevat kommunistit ja sitoutumattomat tuovat vaaleihin todellisen vaihtoehdon käynnissä olevalle hyvinvointivaltion alasajolle. He ovat tavallisia duunareita, työttömiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä, maahanmuuttajia ja yksinhuoltajia, asukas- ja kansalaisaktiiveja politiikan lehmänkauppojen ulkopuolelta.

Vaikka vaaleissa äänestäminen onkin vain yksi tapa vaikuttaa erilaisten kansalaistoiminnan muotojen rinnalla, ei sitä pidä väheksyä. Jos äänestämisestä ei ole haittaa, mutta siitä voi olla hyötyä, miksi jättää äänestämättä?

Kirjoitus on julkaistu Eespäin-lehden 2/2015 pääkirjoituksena