Jonkun toisen ongelma

Tein eilen pakosta pienen tutkimuksen ihmisten empatiakyvystä ja vartijoiden mielenkiinnosta duuniaan kohtaan.

Itiksen metriksellä oli nuorehko mies sammuneena ja ilmeisen huonossa kondiksessa. Kännykkä ja ostoksetkin olivat kuin tarjolla kenelle tahansa ohikulkijalle. Asema oli jatkuvasti täynnä ihmisiä ja pää kundin suuntaan kääntyi varmasti jokaisella. Ilmeet vaihtelivat paheksuvista välinpitämättömän kautta sääliviin.

Yritin hetken herätellä kundia ja kysyä tarvitsisiko apua, ja kun en saanut selvää vastausta, kävin etsimässä kauppakeskuksesta lähimmät vartijat. Josko kundi niiden avulla olisi päässyt parempaan paikkaan selviämään. Ensimmäinen vastaus vartijoilta oli, ettei asema kuulu heidän toimivalta-alueeseensa. Lupasivat kuitenkin pyynnöstäni ilmoittaa muille vartijoille, joiden aluetta asema oli.

Laiturille palattuani annoin ensimmäisen metron mennä ohi. Ajattelin, että seuraan ettei kundille käy mitenkään, ja samalla mielenkiinnosta sitä, kauan vartijoilla tulemisessaan kestää. Lopulta seisoin siinä melkein puoli tuntia.

Jokainen Itäkeskuksessa iltapuolella käynyt tietää, että paikka on täynnä vartijoita - en siis millään jaksa uskoa, että heillä kaikilla olisi ollut tätä kiireellisimpiä tehtäviä tuon puolen tunnin ajan.

Puolen tunnin aikana kundia kävi mun lisäkseni kaksi ihmistä herättelemässä: Vanha nainen, joka pelasti kädestä putoavan kännykän ostoskassiin, lähti kun kerroin pyytäneeni vartijoita apuun. Nuori nainen, joka ainakin nimeltä jopa tunsi miehen, lähti kun ei saanut tätä hereille.

Tilannetta on hyvä verrata viimeviikkoiseen Eespäin-lehden jakoprojektiini: Ylimääräiset lehdet nojasivat muovipussissa Hagiksen Sampon kivijalkaan
minusta muutaman metrin kauempana. Puolen tunnin aikana huomattavasti useampaa kuin kolmea ihmistä kiinnosti tuo mystinen, ehkä joltakin unohtunut tai ehkä jotain arvokasta sisältävä muovikassi - yksi mies jopa lähti sisään kunnolla kurkkaamatta kantamaan sitä mukanaan.

Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta ja yllättävää. Tavara kiinnostaa, se ehkä viedään jopa löytötavaratoimistoon, mutta huonossa kunnossa oleva tuntematon ihminen on ihan toinen juttu. Mieluiten oltaisiin huomaamatta tai ainakin hirveän kiireisiä.