Kaupunki tahtoo leipäjonot piiloon

Tulinpa taas kiukkuiseksi sunnuntain Helsingin Uutiset luettuani.

HU kertoi Jätkäsaaren Lyhty -nimisestä vapaaehtoisjärjestöstä, joka haluaa käynnistää köyhien ruuanjakelun Jätkäsaaressa. Kiinteistövirasto oli jo alustavasti luvannut järjestön käyttöön vanhan satamarakennuksen, mutta peruu nyt puheensa. Myöskään sosiaalivirasto ei lähde tukemaan hanketta, mikä käytännössä estää toiminnan käynnistämisen.

Järjestön perustelut ruuanjakelun tarpeellisuudesta ovat selvät: Kallion ja Myllypuron ruuanjakeluiden lisäksi on tasapuolisuuden nimissä toimittava myös eteläisessä Helsingissä, missä jo nyt asuu paljon mm. pienituloisia lapsiperheitä ja eläkeläisiä, joiden toimeentulo asuntojen korkeiden vuokrien vuoksi on hyvin heikolla pohjalla. Monelle matkustaminen kauemmas leipäjonoihin on mahdotonta esimerkiksi sairauden vuoksi, tai yksinkertaisesti siksi, ettei matkalippuun ole varaa.

Järjestö näkee, että kaupunki häpeää köyhien leipäjonoja, ja ettei niitä haluta pilaamaan etukäteen Jätkäsaareen suunnitellun hienon asuinalueen imagoa. Tämän juttuun haastateltu, sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen tietysti kiistää. Hänen mukaansa köyhyyttä ja ruuanjakelua tulee pohtia "omana yhteiskunnallisena ilmiönään", ja käydä "eettistä pohdintaa" siitä, nöyryyttääkö ilmaisruokaan turvautuminen liikaa köyhiä. "Ääriesimerkkinä voisi kysyä, että onko eettisesti oikein, että ihmiset joutuvat kadulla pakkasessa jonottamaan ruokaa, tai onko oikein jakaa viimeisen myyntipäivän elintarvikkeita", Palviainen sanoo.

No voi helvetti. Ei tietenkään ole eettisesti oikein! Kuitenkin vielä vähemmän on eettisesti oikein, että kaupungin päättäjät ensin aiheuttavat köyhyyden lisääntymisen (kuten Jätkäsaaren Lyhdyn aktiivit jutussa toteavatkin), ja sitten estävät vapaaehtoisia auttamasta vähävaraisia. By the way, Jätkäsaaressa ruokaa voitaisiin nimenomaan jonottaa sisätiloissa, ei ulkona pakkasessa (ja vielä sopivasti piilossa herkkähipiäisten katseilta).

Mitenköhän sosiaalivirasto on tähän kaipaamaansa eettiseen pohdintaan käytännössä ryhtymässä? Vai puhuttaisiinko sellaisen tarpeesta lainkaan, jos ruuanjakelua kaavailtaisiin vaikka Tattarisuon teollisuusalueelle? Jakomäkeen?